Avainsana: ihmiskäsitys

Avioliitto ja ihmiselämän päämäärä

julkaissut Avioliittojakirkko

Avioliittokeskustelu on hyvin polarisoitunutta. Polarisaatio johtuu siitä, että kysymys avioliitosta on eräänlainen jäävuoren huippu, jonka alla on vielä isommat asiat esillä. Puhumme oikeastaan lopulta siitä, mitä on ihmisyys ja ihmiselämän päämäärä. Koko ihmiskäsitys on tapetilla. Siksi kirkon avioliittokeskustelussa ei ole kyse vain pelkästään avioliittokäsityksen laajentamisesta, joka ei muuttaisi muuta kuin vihkimiskaavassa pari kohtaa, vaan se tulee heiluttamaan radikaalisti koko ihmiskuvaa.

Ihmiskuvaan liittyvää taustaa voi lähteä avaamaan kuuluisan psykologin Sigmund Freudin ajattelusta käsin. Freud ajatteli, että ihminen on perinpohjaisesti seksuaalinen olento. Freudille seksuaalisuus oli avain koko ihmisen olemukseen, siihen mitä on olla ihminen. Freudin mukaan ihminen tulee onnelliseksi seksuaalisen täyttymyksen kautta tässä ja nyt. Mitään sen suurempaa päämäärää ihmisellä ei ole. Elämän tarkoitus ja hyvän elämän sisältö on henkilökohtainen seksuaalinen täyttymys. Ennen Freudia seksi oli siis lähinnä aktiviteetti, jota harrastettiin joko lisääntymisen tai viihteen vuoksi, mutta Freudin jälkeen seksistä on tullut olennainen osa sitä mitä olemme yksilöinä, yhteiskuntina ja lajina.

Vaikka Freudin psykologia on monilta osin vanhentunutta eivätkä monetkaan psykologit ota sitä enää tosissaan, freudilainen seksuaalisuuden korostus ja ajatus ihmiselämän päämäärästä on lyönyt läpi läntisen ihmisen mielenmaisemassa. Juuri Freudin jalanjäljissä yhteiskunnastamme on tullut läpikohtaisin seksuaalinen. Eikä ole sattumaa, että kirkossa kiistellään tänään juuri seksuaalisuuteen liittyvistä asioista eikä vaikkapa kolminaisuusopista niin kuin 300-luvulla.

Freudin ajattelusta tietenkin seuraa, että kaikenlaiset seksuaalisuuteen liittyvät moraalisäännöt ja rajoitukset nähdään ihmisen onnellisuutta rajoittavina asioina. Kuka muu kuin todella paha ihminen haluaisi rajoittaa toisen ihmisen mahdollisuuksia saavuttaa onnellisuus? Perinteinen kristillinen seksuaalimoraali näyttäytyy Freudin ajatukset omaksuneelle lähinnä sortavana rakenteena, joka rajoittaa ihmisen mahdollisuutta saavuttaa onnellisuus. Siksi avioliittokeskustelua käydään niin kovilla panoksilla. Kaikenlaiset tavat toteuttaa seksuaalisuuttaan eli siis freudilaisesta näkökulmasta kaikenlaiset tavat saavuttaa onnellisuus pitäisi saattaa tasa-arvoisesti Jumalan siunauksen alle.

Kristinuskon näkökulmasta on puolestaan hyvin naiivia pelkistää ihmisen onnellisuus pelkkään seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on kyllä Jumalan hyvä lahja, mutta pelkästään sen toteuttaminen ei tuo ihmiselle lopullista onnea. Seksuaalinen täyttymys on vain hetkellistä ja ohimenevää. Täydellistä onnea ei löydy mistään muualta kuin Jumalasta itsestään. Siksi on virhe omaksua sellainen näkemys ihmisyydestä, jonka mukaan onnellisuus saavutetaan seksuaalisen täyttymyksen kautta. Se vie lopulta meitä suurempaan epäonneen.

Tietyllä tapaa avioliittokeskustelussa lopulta keskustellaan siitä, mitä on olla ihminen ja mitä kautta ihminen löytää onnellisuuden ja päämääränsä. Nykykulttuurissa on tästä kristinuskoon verrattuna hyvin erilainen kuva ja sitä yritetään nyt tuoda kirkkoon avioliittokysymyksen kautta. Kirkon ei tulisi kuitenkaan antaa freudilaisen psykologian tai minkään muunkaan ideologian sanella sen omaa ihmiskuvaa ja sitä mikä on ihmiselämän päämäärä. On pidettävä kiinni siitä, että kirkolla on omassa perinteessään todelliset avaimet ihmiselämän päämäärään ja täyttymykseen.

Tuhoisa muutos

julkaissut Avioliittojakirkko

Miten se voisi olla keneltäkään pois, jos kirkko laajentaa avioliittokäsitystään niin, että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat avioliitolleen Jumalan siunauksen? Ei kai homojen välisen rakkauden siunaaminen haittaa millään lailla heteroiden välistä rakkautta?

Ensi näkemältä voi vaikuttaa siltä, että laajennus ei tosiaankaan haittaisi ketään. Tarkemmin ajateltuna avioliitto-opetuksen laajennuksessa on kyse sen muuttamisesta, haitallisesta muuttamisesta.

Miksi? Ensinnäkin siksi, että avioliitto-opin laajentamiseen liittyy radikaali ihmiskäsityksen muutos. Tämä on nähtävissä nykyisestä kirkollisesta avioliittokeskustelusta, jota Setan ihmiskäsitys dominoi (ks. esim. Kaisa Raittila, Yhteyden rakentajat, Kirjapaja 2020).

Setalaisen näkemyksen mukaan kirkko ei voi enää opettaa, että Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Tätä perustellaan sillä, että tieteen mukaan binäärinen (kaksijakoinen) sukupuolijärjestelmä ei pidä paikkaansa: On olemassa ihmisiä, joilla on sekä miehen että naisen sukuelimet. Biologinen sukupuoli ei siis ole niin selkeä asia kuin mitä aiemmin on oletettu. Lisäksi sukupuoleen liittyy biologisen sukupuolen lisäksi myös ns. gender eli sukupuoli-identiteetti. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Ihmisen on saatava itse päättää, mitä sukupuolta hän on. Sukupuolia on muitakin kuin mies ja nainen, eikä avioliittoa siksi voi määritellä miehen ja naisen väliseksi.

Tuollainen ihmiskäsityksen muutos on haitallinen, koska se on valheellinen. Tiede tai mikään muukaan ei ole osoittanut, että biologisia sukupuolia olisi useampia kuin kaksi. Se, että joillain ihmisillä on syntyessään sekä miehen että naisen sukuelimet, on erittäin harvinaista, alle promillen luokkaa. Kyse on geenivirheistä tai hormonien virheellisestä toiminnasta. Niistä ei synny kolmatta tai neljättä tai viidettä sukupuolta miehen ja naisen lisäksi. Sukupuoli liittyy nimittäin siihen, että eliöihin kehittyi (evoluutiossa ja sitä ohjanneessa Jumalan luomistyössä) suvullinen lisääntyminen. Sen myötä useimmat eläimet, myös ihminen, ovat joko uroksia tai naaraita. Urokset tuottavat siittiöitä ja naaraat munasoluja. Niiden yhtymisen seurauksena maailmaan syntyy uusia eliöitä.

Binäärisestä sukupuolijärjestelmästä luopumista ei voi perustella silläkään, että biologisen sukupuolen (sex) lisäksi tosiaan on olemassa sosiaalinen sukupuoli eli sukupuoli-identiteetti (gender). Gender voi toki olla hyödyllinen käsite: miehenä ja naisena olemisen tapoja kun on lukemattomia. Siksi sukupuoliroolien ei pidä olla liian tiukkoja. Mies voi kutoa sukkia tai olla kutomatta. Nainen voi olla metsuri tai sairaanhoitaja. Sukupuoli-identiteetti ei muuta sukupuolta.

Olisi kirkolta suorastaan julmaa ryhtyä Setan ideologian takapiruksi.  Lapsen ja nuoren sukupuoli-identiteetin kehittymiselle on haitallista, jos hänen pitää itse ratkaista, mitä sukupuolta hän edustaa. Miten otamme kirkkona vastuun niistä nuorista, jotka uusi ihmiskäsitys on aivopessyt hormonihoitoihin ja sukupuolenkorjausleikkauksiin? Mitä sanomme heille, kun he huomaavat, että sukupuolta ei voi kirurgin veitsellä muuttaa, vaikka rippikoulussa niin opetettiin?

Kirkon on uskallettava opettaa edelleen, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi.  Useimmissa tapauksissa gender-dysforia hellittää puberteetin jälkeen. Epäilemättä on olemassa ihmisiä, joiden sukupuoli-identiteetti jää epäselväksi myös puberteetin jälkeen. Heitä on tuettava, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että kirkko luopuu Jeesuksen opettamasta ihmiskäsityksestä. Tukeminen on mahdollista kirkon avioliittokäsitystä muuttamatta, koska ihmisen elämä Jumalan edessä ei loppupeleissä perustu sukupuoleen, ei biologiseen (sex) eikä sosiaaliseen (gender). Se perustuu Kristukseen. 

Jos ihmiskäsitys muutetaan Setan haluamaksi, kyseessä on radikaali yhteiskunnallinen ihmiskoe, jonka toteuttamiselle ei ole minkäänlaisia tieteellisiä tai teologisia perusteita. Pikemminkin voi sanoa, että ihmiskunnan kollektiivinen, satojatuhansia vuosia vanha kokemus puhuu tuollaista koetta vastaan.

Miten meistä länsimaiden kristityistä on 20 vuodessa tullut niin viisaita, että voimme sivuuttaa sekä sen että Kristuksen opetuksen? Ei mitenkään! Me emme ole viisastuneet vaan joutuneet evankeliumille vieraan ideologian vankivaunuun. Se on vierimässä kohti jyrkännettä.

Edellä esitettyä tullaan kritisoimaan väittämällä, että se edustaa ”oikeistopopulistista anti-gender liikehdintää”, jonka tarkoituksena on oikeuttaa vähemmistöjen sorto viholliskuvia rakentamalla (ks. esim. Yhteyden rakentajat, s. 243-245). Mutta onko asia todella niin? Entä jos Raamattu onkin oikeassa, ja Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi? Silloin tuon ihmiskuvan horjuttaminen on ihmisyyden kannalta haitallista. Pyrkiessään lopettamaan vähemmistön sorron Seta ja sitä seuraava Yhteys-liike tuovat kirkkoon koko ihmiskunnan hyvinvointia sortavan ideologian.